VKS:2023:1 Ohje syyttäjän  esitutkintayhteistyöstä

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2023:1
Dnro: SY/2713/2023 
Annettu: 19.12.2023
Voimassa: 1.1.2024 lukien toistaiseksi
Kumoaa VKS:2007:5  Dnro 022/31/07

 

1 Esitutkintayhteistyön määritelmä 

1.1 Syyttäjän esitutkintayhteistyö

Esitutkintayhteistyö on syyttäjälle hänen käsittelemässään rikosasiassa kuuluvien tehtävien ensimmäinen vaihe. Siinä syyttäjä omalta osaltaan huolehtii, että esitutkinnassa valmisteltavana oleva rikosasia selvitetään asianmukaisesti ja tehokkaasti ennen rikosprosessin seuraavia vaiheita. Samalla syyttäjä varmistuu siitä, että esi-tutkinnassa osataan ottaa huomioon syyttäjän ennakoitavissa olevien ratkaisujen ja mahdollisen oikeudenkäynnin esitutkinnalle asettamat vaatimukset.

Syyttäjä toteuttaa yhteistyövelvoitteensa tutustumalla rikosasiaan sen laadun edel-lyttämällä tavalla, neuvottelemalla tutkinnanjohtajan kanssa sekä osallistumalla muutoin sovituin tavoin rikosasian esitutkintaan. Tarvittaessa syyttäjällä tulee olla myös valmius käyttää hänelle kuuluvia toimivaltuuksia

Samat esitutkintayhteistyön periaatteet koskevat myös asian syyttäjälle siirtämisen jälkeen suoritettavaa lisätutkintaa.

1.2 Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten hallinnollinen yhteistyö

Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten väliset rikosprosessin eri vaiheisiin liittyvät yleiset menettelytapa- ja linjauskysymykset käsitellään hallinnollisessa viranomaisyhteistyössä. Tällä tarkoitetaan Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä, jossa kysymys ei ole syyttäjän käsittelemässään asiassa tekemästä kohdassa 1.1. kuvatusta esitutkintayhteistyöstä.

Esitutkintaviranomaisten kanssa tehtävää hallinnollista viranomaisyhteistyötä koskevia näkökohtia esitetään ohjeen kohdassa 7.

2 Esitutkintayhteistyön tavoitteet

Syyttäjän tehtäviin kuuluvan esitutkintayhteistyön yleisenä tavoitteena on tukea ja ohjata esitutkintaviranomaisen toimittamaa esitutkintaa siten, että tutkinnassa

  • selvitetään tapahtumainkulku tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja siinä laajuudessa, mitä asian rikosoikeudellinen arvioiminen ja ratkaiseminen prosessin myöhemmässä vaiheessa edellyttää
  • otetaan huomioon ne tosiseikat, jotka liittyvät kaikkien epäiltyjen rikosten tunnusmerkistönmukaisuuteen, syyllisyyteen ja rikosvastuun toteuttamiseen muutoin 
  • hankitaan riidanalaisten tai muuten todistelua vaativien seikkojen todentamiseen tarvittavat todisteet 
  • huomioidaan vaatimukset, joita oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja käsittelyn sujuvuus rikosprosessin kaikissa vaiheissa asettavat esitutkinnalle.

3 Syyttäjän rooli esitutkintayhteistyössä 

Syyttäjä on rikosprosessin kaikkiin vaiheisiin osallistuva, rikosvastuun toteuttamisesta vastaava lainkäyttöviranomainen. Hänen tehtävänsä esitutkintayhteistyössä liittyvät erityisesti asian selvittämisen oikeudelliseen ohjaamiseen, sekä niihin vaatimuksiin, joita tulevat lainkäyttöratkaisut ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet asettavat esitutkinnalle.

Esitutkintatoimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat esitutkintaviranomaiset. Tutkinnanjohtajien johdolla ne huolehtivat tulevien lainkäyttöratkaisujen perusteeksi tarvittavasta tosiseikkojen selvittämisestä ja todisteiden hankkimisesta.

Rikosoikeudenhoidon viranomaisketjun jäsenten tehtävien jaon perusperiaatteet lainsäädännössä ovat selkeät. Syyttäjän rooli esitutkintayhteistyössä painottuu sen varmistamiseen, että rikosasiaa selvitetään esitutkinnassa oikeudellisesti oikein kohdennettuna, ja että jo esitutkinnassa huomioidaan koko rikosprosessin vaatimukset. Tutkinnanjohtaja päättää esitutkinnan taktisista ja teknisistä järjestelyistä, kuten suoritettavista tutkintatoimista ja käytettävistä tutkintamenetelmistä, sekä johtaa välittömästi tutkintatyötä. Tarvittaessa syyttäjällä on kuitenkin käytettävissään esitutkintalain 5 luvun 2 §:ssä säädetyt toimivaltuudet asioissa, joissa toimintavastuu lähtökohtaisesti kuuluu esitutkintaviranomaisille.

ERITYINEN OSA

4 Esitutkintayhteistyön sisällöstä 

Edellä kuvatut yleiset tavoitteet ja syyttäjälle säädetty rooli vaikuttavat siihen, missä laajuudessa ja millä tavoin syyttäjän tulee osallistua esitutkintayhteistyöhön. Näiden lisäksi syyttäjältä vaadittavan esitutkintayhteistyön laajuuteen ja sisältöön vaikuttavat tutkittavana olevan asian vaativuus ja laajuus sekä tutkittavana olevien rikoslajien tutkinnassa huomioitavat erityispiirteet. Syyttäjän osallistumisessa esitutkintayhteistyöhön on kysymys rikosprosessin kokonaistehokkuudesta, jonka myönteiset vaikutukset ulottuvat kaikkiin rikosprosessin vaiheisiin.

Laadukas esitutkinta ja siinä tehtävä esitutkintayhteistyö vähentävät lisätutkintapyyntöjen tarvetta ja mahdollistavat syyttäjän kustannustehokkaan perehtymisen esitutkinta-aineistoon. Syyttäjältä eri tyyppisissä rikosasioissa edellytettävää esitutkintayhteistyötä voidaan jäljempänä esitettävin tavoin luonnehtia laajaksi, perusmuotoiseksi tai tavanomaisissa rikoksissa tehtäväksi. Tutkittavana olevan asian laatu ja laajuus ohjaavat sitä, minkä verran syyttäjän on tarkoituksenmukaista kohdistaa työpanostaan esitutkintayhteistyöhön. 

Tavanomaisissa ja runsaslukuisesti esiintyvissä rikosasioissa on viranomaistason hallinnollisella yhteistyöllä mahdollista varmistaa yleisesti esitutkinnan laadun riittävyys. Onnistunut hallinnollinen yhteistyö vähentää juttukohtaisen esitutkintayhteis-työn tarvetta tavanomaisissa rikosasioissa siten, että juttukohtaiselle esitutkintayhteistyölle ei välttämättä ole tarvetta. Laajimmissa ja vaativimmissa asioissa syyttäjän tulisi kohdentaa merkittävä osa juttuun käyttämästään työpanoksesta jo esitutkintavaiheessa tapahtuvaan asian selvittämiseen ja tulevien lainkäyttöratkaisujen valmistelemiseen. Tämä toimintamalli vähentää merkittävästi varsinaiseen syyteharkintaan tarvittavaa työpanosta, lyhentää syyteharkinta-aikaa ja mahdollistaa rikosprosessin eri vaiheiden tehokkaan toteuttamisen.

Seuraavassa kuvataan laajuudeltaan ja vaativuudeltaan erilaisten asioiden esitutkintayhteistyössä tyypillisesti esiintyviä asioita, joista syyttäjän on tarvittaessa osaltaan huolehdittava. Rikoslajeista johtuvia erityisvaatimuksia, joita esitutkintayhteistyöhön voi liittyä sen laajuudesta riippumatta, käsitellään jäljempänä kohdassa 5. 

4.1 Perusmuotoinen esitutkintayhteistyö

Perusmuotoista esitutkintayhteistyötä sovelletaan asiaan, jota koskeva esitutkinta-viranomaisen ennakkoilmoitus on jaettu syyttäjän käsiteltäväksi, mutta jonka vaativuus ja laajuus ei edellytä laajaa esitutkintayhteistyötä, jota koskevia lisävaatimuksia käsitellään ohjeen kohdassa 4.2.
Seuraavassa kuvataan eräitä tyypillisiä rikosasian esitutkintavaiheeseen kuuluvia toimenpiteitä, joista syyttäjän voi perusmuotoista esitutkintayhteistyötä edellyttävissä asioissa olla tarpeen huolehtia yhteistyössä tutkinnanjohtajan kanssa:

  • Esitettyyn yhteydenottopyyntöön vastaaminen tai yhteyden ottaminen oma-aloitteisesti tutkinnanjohtajaan ennakkoilmoituksen perusteella.
  • Aloituspalaveri, jossa asia esitellään syyttäjälle ja jossa sovitaan yhteistyön sisällöstä, toteuttamistavasta sekä työnjaosta tutkinnan ja syyttäjän välillä.
  • Tutkinnan kohteena olevan asian (rikosnimike, alustava teonkuvauksen luonnos, näyttöä koskevat vaatimukset) ja siinä mahdollisesti tehtävien syyttäjän ratkaisujen (ETR, SJP, syyteneuvottelu, haastehakemus) oikeudellinen hahmottaminen ennakkoilmoituksen ja tutkinnanjohtajalta saadun selvityksen perusteella.
  • Tutkintasuunnitelman tarpeellisuuden ja suunnitelmassa tarvittavan yksityiskohtaisuuden arvioiminen.
  • Tutkittavan asian ja muiden asioiden mahdollisen yhdistämisen arvioiminen.
  • Liitännäisvaatimusten esittämisen ja pakkokeinojen käyttämisen edellytysten arvioiminen. 
  • Asian laadun edellyttämien neuvojen ja ohjeiden antaminen sekä pyyntöjen tekeminen tutkinnanjohtajalle. 
  • Tutkinnan etenemisen seuraaminen asian laadun ja tutkinnanjohtajan kanssa sovitun toimintatavan mukaisesti.
  • Esille nousseiden yksittäisten kysymysten tapauskohtainen käsitteleminen tutkinnanjohtajan tai tutkijoiden kanssa. 
  • Loppulausuntojen tarpeen arvioiminen ja niitä koskevien pyyntöjen valmisteleminen. 
  • Saatujen loppulausuntojen ja niistä aiheutuvien tutkintatoimenpiteiden arvioiminen. 
  • Valmistuneen esitutkinta-aineiston loppuarvioiminen, jonka jälkeen syyttäjä antaa luvan siirtää jutun syyteharkintaan.
  • Tarvittaessa palautekeskustelun järjestäminen ja tuomion tai syyttäjän ratkaisun toimittaminen tutkinnanjohtajalle.

4.2 Laaja esitutkintayhteistyö 

Laajaa esitutkintayhteistyötä sovelletaan ennakkoilmoitettaviin laajimpiin tai vaativimpiin rikosasioihin, joissa syyttäjän osallistumisen esitutkintaan on lähtökohtaisesti oltava monipuolista ja kattavaa. 

Seuraavassa kuvataan perusmuotoiseen esitutkintayhteistyöhön kuuluvien asioiden lisäksi suoritettavia toimenpiteitä, joista syyttäjän on laajaa esitutkintayhteistyötä edellyttävissä asioissa tyypillisesti huolehdittava yhteistyössä tutkinnanjohtajan kanssa:

  • Jutulle alustavasti varatun syyttäjän tutkinnanjohtajalle antama asiantuntija-tuki syytä epäillä -kynnystä koskevassa esiselvityksessä.
  • Alustavan tutkintasuunnitelman arvioiminen ja täydentäminen tutkinnan aloittamispäätöksen, ETL-ilmoituksen ja syyttäjän määräämisen jälkeen. 
  • Tutkinnan alkuvaiheessa tapahtuva tutkinnan ja rikosprosessin aikatauluttaminen, jolla tuetaan esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn muodostamista tehokkaaksi kokonaisuudeksi, jossa syyttäjä valmistelee syyteharkintaratkaisuaan jo esitutkinnan aikana.
  • Juttua koskevasta tiedottamisesta sopiminen. 
  • Asianosaisten avustajien kanssa tehtävän yhteistyön suunnitteleminen.
  • Todistelua edellyttävien seikkojen ja niitä koskevien todisteiden määritteleminen. 
  • Asiantuntijoiden ja erityisviranomaisten lausuntojen hankkimisen arvioiminen. 
  • Pakkokeinojen ja kansainvälisen oikeusavun tarpeen arvioiminen. 
  • Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen selvittäminen.
  • Esitutkinta-aineiston pöytäkirjaamiseen ja pöytäkirjojen rakenteeseen ja käytettävyyteen liittyvistä asioista sopiminen.
  • Todennäköisen oikeudenkäynnin esitutkinnalle asettamien erityisvaatimusten ennakoiminen ja niiden vaatimiin toimenpiteisiin varautuminen. Tällaisia erityisvaatimuksia ovat esimerkiksi todisteiden esittämistapaan liittyvät kysymykset, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat väitteet ja lisätutkintavaatimukset, turvallisuusjärjestelyt sekä pääkäsittelyn tilajärjestely. 
  • Esitutkinta-aineiston salassapidon arvioiminen. 
  • Palautekeskustelu ja tuomion toimittaminen tutkinnanjohtajalle.

4.3 Esitutkintayhteistyö tavanomaisissa rikosasioissa

Tavanomaisista, runsaslukuisesti ja yleisesti esiintyvistä rikoksista, joihin ei liity poikkeuksellisia piirteitä, esitutkintaviranomainen ei yleensä tee syyttäjälle ennakkoilmoitusta aloitetusta esitutkinnasta. 

Tavanomaisessakin rikosasiassa tutkinnanjohtaja voi kuitenkin tehdä ennakkoilmoituksen, jos hän katsoo syyttäjän määräämisen jutulle tarpeelliseksi esimerkiksi esitutkintayhteistyötä varten. Tällaisessa tapauksessa ennakkoilmoitus jaetaan normaaliin tapaan käsiteltäväksi tietylle syyttäjälle, joka huolehtii esitutkintayhteistyöstä noudattaen tarkoituksenmukaisin osin tässä ohjeessa esitettyjä esitutkintayhteistyön periaatteita. 

Tutkinnanjohtaja voi myös ottaa vapaamuotoisesti yhteyttä syyttäjäalueella hallinnollisessa yhteistyössä sovituin tavoin määräytyvään syyttäjään keskustellakseen tutkinnassa olevasta asiasta, jota ei vielä ole jaettu kenenkään syyttäjän käsiteltäväksi. Tällaisessa tapauksessa syyttäjän tulee arvioida, onko kysymys yleisluontoisista vakiintuneista linjauksista keskustelemisesta vai juttukohtaisista kysymyksistä, joilla on merkitystä asiassa mahdollisesti tehtävän syyttäjän ratkaisun kannalta. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee tutkinnanjohtajan yhteydenottopyyntö ohjata käsiteltäväksi ennakkoilmoituksena taikka pyytää tutkinnanjohtajaa tekemään sellainen normaalissa järjestyksessä. 

Syyttäjä on itsenäinen ja riippumaton lainkäyttäjä. Esitutkintayhteistyötä tietyssä rikosasiassa koskevat esitutkintalain 5 luvussa säädetyt syyttäjän velvollisuudet ja toimivaltuudet koskevat vain syyttäjää, jonka käsiteltävänä kyseinen asia on. Syyttäjällä ei ole oikeutta näiden toimivaltuuksien käyttöön edellä mainitun, hallinnollisessa viranomaisyhteistyössä käytävän, yleisluontoisen keskustelun yhteydessä.

Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten välistä, esitutkintamenettelyä yleisemmin koskevaa hallinnollista viranomaisyhteistyötä käsitellään tämän ohjeen kohdassa 7. 

4.4 Nopeassa toiminnossa (NOTO) tehtävä yhteistyö

Suurin osa tavanomaisista rikoksista käsitellään NOTO-prosessissa, jota on ohjeistettu valtakunnansyyttäjän rikosasioiden nopeasta käsittelystä antamassa yleisessä ohjeessa VKS:2023:2. Siinä esitettyjä esitutkintayhteistyötä koskevia linjauksia noudatetaan soveltuvin osin myös niihin tavanomaisiin rikosasioihin, joita käsitellään muiden kuin NOTO-yksiköiden toimesta.

NOTO-toimintoa koskevaa esitutkintayhteistyötä ja hallinnollista viranomaisyhteistyötä syyttäjäalueilla järjesteltäessä on tarkoituksenmukaista ottaa huomioon myös poliisin esikäsittelyjärjestelyt. Lainkäytön valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta on kuitenkin huolehdittava.

NOTO-toiminnossa tehtyjä esitutkintayhteistyötä ja hallinnollista yhteistyötä koskevia linjauksia on tarkoituksenmukaista noudattaa soveltuvin osin myös silloin, kun tavanomaisia rikosasioita käsitellään NOTOn ulkopuolella.

5 Esitutkintayhteistyössä huomioitavia rikoslajikohtaisia erityiskysymyksiä

Ohjeen kohdassa 4 kuvattu ohjeistus perusmuotoisesta ja laajasta esitutkintayhteistyöstä toimii yleisohjeistuksena syyttäjältä edellytetyille toimille kaikissa rikosasioissa nimikkeestä riippumatta. Erilaisten rikoslajien tutkinta-, syyte- ja oikeusprosessiin liittyy kuitenkin erityispiirteitä, jotka syyttäjän tulee huomioida esitutkintayhteistyötä tehdessään. Jäljempänä käsiteltävien yleisempien rikoslajiryhmien lisäksi on olemassa syyttäjältä teknistä- tai muuta erikoistietämystä vaativia harvakseltaan rikosprosessissa käsiteltäviä rikoslajeja, joissa yhdistyvät usean perinteisen rikoslajin kohdalla huomioitavat tehokkaan esitutkintayhteistyön keinot sekä toimijoiden erityisosaaminen.

5.1 Henkilöön kohdistuvat rikokset 

Lapsen henkilöön kohdistuvissa rikoksissa, aikuisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa ja ihmiskaupparikoksissa rikosten uhrit ovat pääsääntöisesti haavoittuvassa asemassa. Tämä on pyritty huomioimaan lainsäädännössä. Toisaalta uhrilta saatavat tiedot ovat usein keskeistä näyttöä rikoksesta. Näiden kahden erityispiirteen yhdistelmä aiheuttaa sen, että pääkäsittelyyn tyypillisesti liitettävät elementit osin aikaistuvat esitutkintavaiheeseen, ja siksi leimaavat tehtävää esitutkintayhteistyötä.

Syyttäjän keskeisenä tehtävänä on esitutkintayhteistyön keinoin varmistaa, että esitutkinnassa saatavilla oleva näyttö hankitaan ja se säilyy tai on saatavissa asianosaisten ja rikoksesta epäillyn, myöhemmin vastaajan, oikeusturvan varmistavalla tavalla vastaanotettavassa muodossa myös rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa. 

Erityisesti lapseen kohdistuneissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa, soveltuvin osin myös muissa haavoittuvan asianomistajan tapauksissa, syyttäjän oikeudellisen näkökulman saattaminen tutkintaan on tärkeää ainakin seuraavissa erityiskysymyksissä:

  • Keskeisessä roolissa on sen varmistaminen, että tutkinta lähtee liikkeelle oikeista rikosnimikkeistä.
  • Laajoissa haavoittuvia asianomistajia koskevissa rikossarjoissa esitutkinnan alkuvaiheessa tapahtuva tutkinnan oikea kohdentaminen ja rajaaminen saavat useisiin muihin rikoslajeihin nähden korostuneen merkityksen.
  • Edunvalvontakysymysten huomioiminen.
  • Sen harkitseminen, onko lapsi tai haavoittuvassa asemassa oleva henkilö kuultavissa, ja onko kuuleminen tehtävä yhdessä oikeuspsykologian asiantuntijoiden kanssa.
  • Tutkinnan suuntaaminen oikeudellisesti siten, että lapsen kuulemisessa selvitään kaikki tarpeellinen, koska lapsi ei yleensä ole enää käräjäoikeusvaiheessa kuultavissa.
  • Rikoksesta epäillyn oikeuksien, erityisesti kyselyoikeuden, asianmukainen varmistaminen, johon liittyy myös se, että epäillyllä on avustaja jo esitutkinnassa. Muutoin uhkana voi olla muun ohella kuulustelutallenteen asettaminen hyödyntämiskieltoon.
  • Asianomistajien kuulustelukertomuksien seuraaminen esitutkinnan aikana ja reagoiminen tarpeeseen suunnata esitutkintaa uudelleen, sekä harkinta siitä, missä tilanteissa syyttäjän on syytä osallistua kuulemisiin henkilökohtaisesti.
  • Monialaisen yhteistyön sekä asiantuntijalausuntojen riittävän kattavuuden varmistaminen.
  • Salassapitokysymysten arvioiminen myös rikosprosessin myöhempien vaiheiden näkökulmasta.

Ihmiskauppatutkinnoissa on varmistettava, että tutkinta lähtee liikkeelle oikeista rikosnimikkeistä huomioiden mahdolliset vaihtoehtoiset rikosnimikkeet. Keskeistä on myös varmistua siitä, että rikosasian asianomistajien ja todistajien oikeuksista huolehditaan, ja että he ovat kuultavissa myös tulevassa tuomioistuinprosessissa.

Erityisesti Suomen ulkopuolelle linkittyvissä tapauksissa vaara asianomistajien, todistajien ja rikoksesta epäiltyjen poistumisesta maasta on todellinen. Yhteistyön kautta on sovittava toimintamallit myös sen tilanteen varalle, etteivät asianomistajat ja todistajat ole enää tuomioistuinvaiheessa kuultavissa. Sen ja asianomistajien haavoittuvan aseman vuoksi on huomioitava myös mahdollisuus kuulla asianomistajia ja todistajia tallenteen välityksellä. Tällöin on huomioitava myös kaikki tallenteen käyttöön liittyvät muodollisuudet. Myös ihmiskauppatutkinnoissa on varmistuttava riittävästä monialaisesta yhteistyöstä ja asiantuntijalausuntojen hankkimisesta.

Lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset vaativat lähes poikkeuksetta kohdassa 4.2. kuvatun laajan esitutkintayhteistyön keinovalikoimaa. Sama koskee lähes poikkeuksetta kaikkia ihmiskauppatapauksia. Sitä vastoin merkittävässä osassa aikuisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tutkinnan eri vaiheet ovat selvät ja kohdassa 4.1. kuvatun perusmuotoisen esitutkintayhteistyön keinot ovat usein riittäviä.

Henkilöön kohdistuvia rikoksia on koko ajan paljon tutkinnassa kaikkialla Suomessa. Esitutkinnoissa toistuvat edellä kuvatut erityispiirteet. Ohjeen kohdassa 7. kuvatun hallinnollisen yhteistyön kehittämisellä ja syyttäjän tähän työhön antamalla panostuksella onkin keskeinen merkitys siihen, kuinka tehokkaasti varsinaista esitutkintayhteistyötä on mahdollista tehdä ja kuinka tehokkaasti ja oikeusvarmasti rikosvastuu yksittäisessä rikosasiassa toteutuu.

Esimerkiksi lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnassa moniammatilliset viranomaisten väliset yhteistyömallit mahdollistavat esiin nousseen tapauksen kokonaisvaltaisen tarkastelun, jossa tulee huomioiduksi rikosvastuun tehokkaan toteutumisen ohella lapsen etu. Samoin tiettyyn rikoslajiin erikoistuneiden tutkijoiden, tutkinnanjohtajien ja syyttäjien säännöllisesti tapahtuvat tutkinnan kannalta konkreettisiin kysymyksiin keskittyvät kokoontumiset on yleisesti koettu onnistuneeksi tavaksi vaikuttaa esitutkinnan ja tehtävän esitutkintayhteistyön laatuun ja tehokkuuteen. 

5.2 Talousrikostyyppisten rikosten ryhmä

Talousrikosten esitutkinnan ominainen piirre on tutkinnan käytössä olevan materiaalin huomattava laajuus ja osin siitä aiheutuva tutkinnan pitkäkestoisuus, rikostunnusmerkistöjen ja niiden taustalla olevien aineellisten säännösten hallitsemisen vaativa juridiikka sekä juttuihin tyypillisesti liittyvät taloudelliset intressit ja niihin kohdistuvat vaativat pakkokeinot. Samat piirteet leimaavat myös virka- ja työrikoksia sekä muita talousrikostyyppisiä rikoslajeja ja niiden tutkintaa. 

Talousrikostyyppisten rikoslajien tutkinnassa joudutaan vain harvoin käyttämään pitkäkestoisia vangitsemisia tai muita pakkokeinoja, jotka edellyttäisivät tutkinnan aloittamista ilman huolellista suunnittelua. Siinä vaiheessa, kun asia saapuu tutkintaan, on sitä yleensä mahdollista suunnitella huolella ennen varsinaisiin tutkinta-toimenpiteisiin ryhtymistä. Kuitenkin, esimerkiksi reaaliaikainen tutkinta tai jutun saapuminen tutkintaan vasta vanhentumisajan lähestyessä voi poikkeustapauksissa vaikeuttaa esitutkintayhteistyössä tapahtuvaa tutkinnan huolellista suunnittelemista.

Talousrikostyyppisten rikosten tutkinnassa tehtävältä esitutkintayhteistyöltä ja syyttäjän toiminnalta yhteistyössä edellytetään korostunutta suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä kaikissa esitutkinnan vaiheissa. Materiaalin laajuus ja tunnusmerkistöjen vaativuus tavanomaisissakin talousrikosasioissa tarkoittaa sitä, että esitutkinnan päättymisen jälkeiset tutkinnan täydentämiset viivästyttävät huomattavasti käsillä olevan asian etenemistä rikosprosessissa. Lisätutkintatoimenpiteiden riittävän laadukas toteuttaminen edellyttää tutkintaryhmältä kattavaa uudelleenperehtymistä koko tutkinta-aineistoon. Lisätutkintapyynnöistä aiheutuvalla resurssien käytöllä on siksi merkittävä vaikutus myös uusien tutkittavana olevien asioiden etenemiseen. Erityisesti tämä korostuu pääkäsittelyn aikaisten lisätutkintapyyntöjen kohdalla.

Esitutkintayhteistyöltä edellytettävän korostuneen suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden vaatimus ulottuu kaikkiin esitutkintavaiheisiin. Syyttäjälle tutkinnan alkaessa toimitettava ennakkoilmoitus ja alustava tutkintasuunnitelma ovat keskeisessä roolissa siinä, että asialle voidaan määrätä jutun vaativuustasoa vastaava syyttäjä, jonka on ajankäytöllisesti mahdollista osallistua esitutkintayhteistyöhön jutun vaatimalla tavalla. Alustavan tutkintasuunnitelman perusteella syyttäjä voi tehdä harkinnan siitä, onko asiassa syytä soveltaa kohdassa 4.2. kuvattuja laajan yhteistyön toimintamalleja, vai onko kohdassa 4.1. kuvattu perusmuotoinen yhteistyö asiassa riittävää. Tutkinnan alussa laadittu tutkintasuunnitelma on myös omiaan tehosta-maan syyteneuvottelumenettelyn käyttämistä jo esitutkinnan aikana.

Talousrikostyyppisissä rikoksissa syyttäjän tulee edellyttää tutkinnanjohtajalta ja tutkinnalta analysointia ja yhteenvetoa kulloinkin käsillä olevasta aineistosta, sekä näiden tietojen päivittämistä kirjallisesti tutkinnan edetessä. Tämä koskee kaikkia esitutkinnan vaiheita. Esitutkintayhteistyö ei ole kustannustehokasta, jos syyttäjä joutuu muodostamaan näkemyksensä laajan aineiston perusteella ilman tutkinnan myötävaikutusta. Tuolloin syyttäjä tosiasiassa ajautuu toimimaan tutkinnanjohtajana, mikä ei ole lainsäätäjän tarkoitus, vaikka syyttäjällä tarvittaessa onkin velvollisuus käyttää toimivaltuuksiaan esitutkintalain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin esi-tutkinnalle asetettujen tavoitteiden turvaamiseksi.

Esitutkinta-aineiston suuri laajuus edellyttää erityistä selkeyttä talousrikostyyppisissä asioissa laadittavalta esitutkintapöytäkirjalta ja sen johdannolta. Aineiston selkeä rakenne ja syyttäjän aktiivinen osallistuminen loppulausuntomenettelyyn mahdollistavat puolustajien kannanottojen saamisen rikosasian kannalta releventteihin kysymyksiin jo loppulausuntovaiheessa. Tämä tehostaa tuntuvasti varsinaista syyte-harkintaa ja mahdollista tuomioistuinvaihetta.
Erityisesti laajoissa ja vaativissa talousrikosasioissa on yleensä perusteltua jo tutkintasuunnitelmaa viimeistellessä sopia esitutkinnan aikaiset ns. tarkistuspisteet, jolloin tutkinta ja syyttäjä käyvät yhdessä läpi esitutkinnassa hankittua selvitystä. Esitutkinnan loppuvaiheeseen syyttäjän on voitava hyvissä ajoin varata kalenteriinsa aikaa laajan aineiston läpikäymiseen sekä loppulausuntojen jälkeiseen varsinaiseen syyteharkintaan. 

Syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisten hallinnollisella yhteistyöllä on kehitetty erilaisia yhteistyötä talousrikosasioissa tehostavia toimintamalleja, kuten talousrikosten yhteinen esikäsittelytoiminto velallisen rikoksissa. Niiden avulla pyritään kohdentamaan tutkinnan voimavarat rikosvastuun toteuttamisen kannalta olennaisiin asioihin.

5.3 Ympäristö- ja luonnonsuojelurikokset, luonnonvararikokset sekä eläinsuojelurikokset

Näiden rikostyyppien erityispiirteet edellyttävät syyttäjälle tehtävää ennakkoilmoitusta. Erityislainsäädäntöön liittyvien rikosten vaativimmat tapaukset tulisi jakaa näihin erikoistuneille syyttäjille, koska sovellettavien rikostunnusmerkistöjen tulkinta ja tutkinnassa selvitettävien asioiden kokonaisuus yleensä edellyttävät taustalla olevan lainsäädännön tuntemista.

Esitutkintayhteistyön tarkempi sisältö varmentuu aloituspalaverissa ja tutkinnan edetessä. Tavanomaista vaativammat tapaukset edellyttävät kirjallisen tutkintasuunnitelman laatimista.
Esitutkintayhteistyössä korostuu eri viranomaisten keskinäinen yhteistyö, koska aineellinen lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi juttutyypeittäin ja tutkintatoimet saattavat edellyttää eri viranomaisilta saatavaa virka-apua. Tavanomaisina yhteis-työviranomaisina ovat kuntien ympäristöviranomaiset, valvontaeläinlääkärit, ELY, AVI, Suomen ympäristökeskus, Ruokavirasto ja Suomen metsäkeskus, jotka toimivat myös asiantuntijalausuntojen antajina ja joille on erityislainsäädännössä annettu erityisiä asianomistaja- ja kuulemisasemia.

Näissä rikostyypeissä korostuu asiantuntijalausuntojen merkitys näyttönä. Asiantuntijalausunnon pyytäminen on suositeltavaa tehdä esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyönä, jotta saadaan riittävän kattava ja oikeisiin kysymyksiin vastaukset antava lausunto. Vaikka asiantuntijakuuleminen lain mukaan tapahtuu ensisijaisesti kirjallisena, erityisesti kiistetyissä ympäristörikosasioissa voidaan asiantuntijoita kuulla myös henkilökohtaisesti. Esitutkinnassa on tärkeää löytää oikea asiantuntija kuhunkin asiantuntijaselvitystä vaativaan asiaan.

Osaan rikostyypeistä liittyy taloudellista rikoshyötyä, jonka määrä tulee esitutkinnassa selvittää. Samoin yhteisösakkovaatimuksen perusteiden selvittäminen tulee usein kysymykseen ympäristörikosten yhteydessä ja edellyttää syyttäjältä tiivistä yhteistyötä tutkinnan kanssa. Tarvittaessa on huolehdittava myös pakkokeinojen käyttämisestä rikoshyödyn menettämisseuraamuksen turvaamiseksi.

5.4 Ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus

Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarjan julkaisun nro 7 (2013) liitteessä 1 on käsitelty edelleen ajankohtaisesti ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnan erityispiirteitä. Ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinta vaatii lähes aina suunnitelmallista ja pitkäkestoista tutkintaa, jossa yksilön vapauteen ja yksityisyyteen kohdistuvat pakkokeinot ovat jatkuvassa käytössä. Suuressa osassa rikostutkintoja on kansainvälisiä yhteyksiä, jotka tuovat mukanaan rajat ylittäviä viranomaistoimia, joihin syyttäjän on osallistuttava. Rikoshyödyn tehokas jäljittämien ja konfiskointi on edelleen keskeistä uusien rikosten ennalta estämisessä. 

Ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun on vastattu esitutkintaviranomaisten voimakkaalla panostuksella. Esitutkinta- ja lainkäyttöviranomaisten rajallisten voimavarojen ja rikosvastuun tehokkaan toteutumisen kannalta keskeistä on kohdentaa voimavarat tavoitteiden kannalta oikealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tämä edellyttää syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten aktiivista yhteistyötä heti tutkinnan alusta alkaen.

Salaiset pakkokeinot ovat tässä käsiteltävien juttujen tutkinnan alkuvaiheen tyypillisiä tutkintakeinoja. Syyttäjän vaitiolo-oikeutta koskeva sääntely on niiden osalta otettava huomioon, mikä voi tältä osin vaikuttaa esitutkintayhteistyön sisältöön.

Ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinprosessia leimaa määräaikojen ja usein aihetodisteluun perustuvan tutkinnan vaatiman työmäärän aiheuttama pakkotahtisuus ja kiire. Niitä voidaan hallita tutkinnan huolellisella suunnittelemisella ja koko rikosprosessin aikatauluttamisella. Päivitettävä aikataulutettu kirjallinen tutkintasuunnitelma, joka tutkinnan edetessä jalostuu päivitettäväksi johdannon luonnokseksi, on toimiva ja suositeltava työkalu kokonaisprosessin hallitsemiseksi. Riittävän aikaisessa vaiheessa annettava syyttäjäpari tai syyttäjäryhmämääräys on toimiva keino, jolla mahdollistetaan toimiva esitutkintayhteistyö tutkinnan tehokkuuden siitä kärsimättä. 

Henkilöön kohdistuvien pakkokeinojen vuoksi syyttäjälle jää tässä rikoslajityypissä usein asian laajuuteen nähden niukasti aikaa aineistoon perehtymiseen ennen loppulausuntovaihetta, samoin kuin syyteharkintaan vasta tutkinnan valmistuttua. Esitutkinnan loppuvaihe, syyteharkinta sekä yhteistyössä avustajien ja käräjäoikeuden kanssa tapahtuva tuomioistuinkäsittelyä valmisteleva vaihe nivoutuvatkin tehokkaassa työskentelytavassa luontevasti yhteen. 

Tässä rikoslajiryhmässä rikoksesta epäillyt eivät tyypillisesti osallistu asian selvittämiseen ennen kuin syyttäjän oletettavat vaatimukset ja hankittu näyttö ovat hahmotettavissa. Esitutkinnan loppulausuntomenettely yksilöityine kysymyksineen on potentiaalinen keino tehostaa syyteharkintaa ja tulevaa tuomioistuinkäsittelyä. Syyttäjällä on loppulausuntomenettelyssä keskeinen rooli konkreettisten yksilöivien kysymysten laatimisessa yhteistyössä tutkinnan kanssa.
Esitutkintayhteistyön ja loppulausuntomenettelyn onnistuminen on omiaan vähentämään myöhempiä lisätutkintatarpeita. Esitutkinnan päättymisen jälkeen tutkintaryhmän on voitava suunnata pääosa resursseista uusien kokonaisuuksien tutkintaan. Ei kuitenkaan ole realistista odottaa, että pääkäsittelyn aikaisilta väitteiltä ja lisätutkintapyynnöiltä voitaisiin kokonaan välttyä. 

5.5 Poliisirikosasiat

Poliisirikosasiat, joiden tutkinnanjohtajuusjärjestelyistä säädetään esitutkintalain 2 luvun 4 §:ssä, ovat esitutkintayhteistyön näkökulmasta muista poikkeava rikostyyppi syyttäjän toimiessa tutkinnanjohtajana. Tutkinnanjohdollisten velvollisuuksiensa lisäksi syyttäjätutkinnanjohtajaa koskevat myös syyttäjille asetetut yleiset esitutkintavelvollisuudet.

5.6 Sotilasoikeudenkäyntiasiat

Tätä ohjetta ja siitä ilmeneviä periaatteita noudatetaan soveltuvin osin myös sotilasoikeudenkäyntiasioissa tehtävässä esitutkintayhteistyössä. Sotilasoikeudenkäyntimenettelyn normaalista rikosprosessista poikkeaviin erityispiirteisiin liittyvää ohjeistusta esitutkintayhteistyöstä on annettu erikseen menettelyä sotilasoikeuden-käyntiasioissa koskevassa valtakunnansyyttäjän yleisessä ohjeessa VKS:2023:4. 

5.7 Valtakunnansyyttäjän syyteharkintavaltaan kuuluvat asiat 

Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä

  • asioissa, jotka kuuluvat lain nojalla valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan (terrorismirikokset, virallisen syytteen alaiset sananvapausrikokset ja hyökkäysrikos)
  • rikoksissa, joiden syyttäjäntehtävät valtakunnansyyttäjä on harkintansa mu-kaan ottanut hoitaakseen.

Valtakunnansyyttäjä ratkaisee syyteharkinta-asiat esittelymenettelyssä, jossa asian valmistelusta vastaa sen esittelijäksi määrätty, valtakunnansyyttäjän toimistossa tai syyttäjäalueella toimiva syyttäjä. Esittelijän määräämisen lisäksi valtakunnansyyttäjä voi antaa alaiselleen syyttäjälle syyteharkinta-asian valmistelutehtäviä koskevan seurantamääräyksen, joka voi koskea esimerkiksi asian esitutkinnan seuraamista valtakunnansyyttäjän lukuun ja asian valmistelemista esittelijän käsittelyä varten. 

Mikäli valtakunnansyyttäjä ei toisin määrää, kuuluu esittelijän ja seurantamääräyksen saaneen syyttäjän huolehtia valtakunnansyyttäjän ohjauksessa tämän ohjeen mukaisista syyttäjän tehtävistä esitutkintayhteistyössä, kuitenkin niin, että syyttäjän toimivaltaa edellyttävät ratkaisut tekee valtakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjästä tässä lausuttu koskee myös käsittelemissään asioissa samaa toimivaltaa käyttävää apulaisvaltakunnansyyttäjää.

5.8 Eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin toimivaltaan kuuluvat asiat 

Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies (yleiset laillisuusvalvojat) toimivat syyttäjinä asioissa

  • jotka kuuluvat lain nojalla heidän yksinomaiseen syyteharkintavaltaansa (tuomarien ja syyttäjien virkarikokset)
  • joiden syyttäjäntehtävät he ovat valvontavaltaansa kuuluvien asioiden erityissyyttäjinä ottaneet hoitaakseen.

Yleiset laillisuusvalvojat ratkaisevat käsiteltävänään olevat syyteharkinta-asiat virastoissaan (oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia) toimivien esittelijöiden esittelystä.
Kun esitutkinta aloitetaan asiassa, jonka syyttäjänä toimii yleinen laillisuusvalvoja, hän voi pyytää valtakunnansyyttäjää määräämään Syyttäjälaitoksen syyttäjän seuraamaan esitutkintaa ja avustamaan esittelijää asian valmistelussa päätöksentekoa varten.

Seurantamääräyksen valtakunnansyyttäjältä saanut syyttäjä voi huolehtia asian vaatimasta esitutkintayhteistyöstä asian syyttäjänä toimivan yleisen laillisuusvalvojan kanssa sopimallaan tavalla ja tätä ohjetta soveltuvin osin noudattaen. Syyttäjän toimivaltaa edellyttävät ratkaisut tekee syyttäjänä toimiva yleinen laillisuusvalvoja.

Valtakunnansyyttäjän seurantamääräys pyritään antamaan syyttäjälle, jonka valtakunnansyyttäjä myös määrää ajamaan syytettä, mikäli yleinen laillisuusvalvoja määrää sellaisen nostettavaksi.

6 Rikosasian kansainväliset kytkennät ja syyttäjän rooli

Syyttäjällä on esitutkintaviranomaisten ohella keskeinen rooli kansainvälisen juttukohtaisen yhteistyön onnistuneessa hoitamisessa. Syyttäjän tulee olla tietoinen hänelle määrätyn jutun esitutkinnassa tehtävästä kansainvälisestä yhteistyöstä ja aktiivisesti vaikuttaa yhteistyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa riippumatta siitä, käyttääkö asiassa muodollista toimivaltaa syyttäjä vai esitutkintaviranomainen. Lähtökohtaisesti kansainvälisiä oikeusaputoimia sisältävä esitutkinta edellyttää asian laadun mukaista aktiivista esitutkintayhteistyötä. Kansainvälisiä liityntöjä esiintyy vaativuudeltaan kaiken tasoisissa rikosasioissa. 

Syyttäjän rooli kansainvälisessä yhteistyössä korostuu EU:n oikeusapuinstrumentteja käytettäessä. Näissä syyttäjän aktiivinen osallistuminen on usein edellytys sille, että esitutkintaa voidaan jatkaa. Syyttäjän tulee aktiivisella toiminnallaan pyrkiä edistämään tutkinnan eteenpäin saattamista. Syyttäjä ei kiiretilanteessakaan voi tukeutua yksinomaan esitutkintaviranomaisen tekemään arvioon, vaan hänen tulee suorittaa itsenäinen arvio oikeusapuinstrumentin käyttöedellytyksistä sekä pyynnön sisällöstä. 

Syyttäjän kansainväliseen tehtäväkenttään kuuluvista aiheista on saatavilla käsikirjoja ja muuta aineistoa. Syyttäjillä on kansainvälisiä asioita koskevissa esitutkintayhteistyökysymyksissä tukenaan VKST:n ja syyttäjäalueiden kansainvälisiin verkostoihin kuuluvat syyttäjät. Heidän toimenkuvaansa kuuluu tarjota asiantuntemuksensa ja kansainväliset kontaktinsa asiaa hoitavan syyttäjän tueksi. Kynnys asiantuntija-avun saamiseksi on tarkoitettu matalaksi.  

Esitutkintayhteistyössä kansainväliset kytkennät on perusteltua pyrkiä huomioi-maan esitutkinnan aikataulutuksessa ja suunnittelussa. Suunnittelusta huolimatta kansainvälisessä yhteistyössä voi syntyä syyttäjän osallistumista edellyttäviä akuutteja kiiretilanteita, joiden asianmukaisesta ja tarkoituksenmukaisesta hoitamisesta syyttäjä vastaa. 

7 Esitutkintamenettelyä koskeva hallinnollinen viranomaisyhteistyö 

Rikosvastuun tehokas ja yhdenmukainen toteuttaminen syyttäjän vastuulla olevassa syyteprosessissa edellyttää syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten välisen rikosasiakohtaisen esitutkintayhteistyön lisäksi myös Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten hallinnollista yhteistyötä.

Tässä yhteistyössä, josta vastaavat alueellisella tasolla syyttäjäalueet ja valtakunnallisesti VKST, käsitellään sellaisia esitutkintamenettelyyn ja rikosprosessiin liittyviä kysymyksiä, jotka eivät kuulu yksittäisten syyttäjien itsenäisen ja riippumattoman harkintavallan ja juttukohtaisen esitutkintavelvollisuuden piiriin. Syyttäjälle voidaan kuitenkin määrätä viranomaisyhteistyötä koskevia hallinnollisia tehtäviä.

Esitutkintamenettelyä koskevan hallinnollisen viranomaisyhteistyön tavoitteena on

  • rakentaa ja ylläpitää Syyttäjälaitoksen ja esitutkintaviranomaisten välisiä yhteistyökanavia, joiden avulla yhteistyökysymykset saadaan puolin ja toisin viivytyksettä asianomaisten tahojen käsiteltäväksi
  • varmistaa tiedonkulku sellaisia toimintaympäristön ja -edellytysten muutoksia koskevissa asioissa, jotka vaikuttavat toisten rikosoikeudenhoidon viran-omaisketjun jäsenten toimintaan
  • yhdenmukaistaa ja yhteensovittaa syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten menettelyjä erityyppisiä rikoksia ja rikoslainsäädännön muutosten vaikutuksia koskevissa asioissa
  • yhdenmukaistaa ja yhteensovittaa syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten menettelyjä rikosprosessia koskevan sääntelyn, oikeuskäytännön ja rikollisuus-ilmiöiden muutostilanteissa
  • tuottaa yhteistyössä esitutkintaviranomaisten kanssa esitutkintayhteistyön yleisiä tavoitteita palvelevaa koulutusta ja osallistua yleisiä tavoitteita palvelevaan muunlaiseen yhteistyöhön.

8 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Ohjetta päivitetään tarvittaessa. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan valtakunnansyyttäjän toimiston virastopostiin ([email protected]). 

 

 


 

Navigaatio - Ei saa poistaa