Syyteoikeuden vanhentuminen
Syyteoikeuden vanhentuminen riippuu siitä, kuinka ankara enimmäisrangaistus laissa on säädetty kysymyksessä olevasta rikoksesta. Vanhentumisaika alkaa kulua pääsääntöisesti rikoksen tekopäivästä. Vanhentuminen katkeaa, kun vastaajalle annetaan tiedoksi syytettä koskeva haaste.
Syyteoikeus vanhenee, jos syytettä ei nosteta
- kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on yli kahdeksan vuotta vankeutta,
- kymmenessä vuodessa, jos kovin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
- viidessä vuodessa, jos kovin rangaistus on yli vuoden ja enintään kaksi vuotta vankeutta,
- kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko.
Esimerkiksi pahoinpitelystä voi saada rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Näin ollen syyteoikeuden vanhentumisaika on viisi vuotta.
Erityisiä vanhentumisaikoja
Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhene. Sellainen rikos on esimerkiksi murha. Virkarikosten lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta ja eräiden ympäristörikosten 10 vuotta. Syyteoikeus joistakin alle 18-vuotiaisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista vanhentuu aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta.
Eräissä poikkeustilanteissa vanhentumisaikaa voidaan tuomioistuimen päätöksellä jatkaa yhdellä vuodella.
Syyteoikeuden vanhennuttua ei kysymyksessä olevaa tapausta voida enää selvittää ja asiaan liittyviä henkilöitä on pidettävä syyttöminä.