Esitutkinta

Rikoksen selvittäminen alkaa esitutkinnasta. Sen suorittavat esitutkintaviranomaiset, yleensä poliisi. Muita esitutkintaviranomaisia ovat Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat. Syyttäjä ei ole esitutkintaviranomainen.

Esitutkinnassa tehdään kuulusteluja ja hankitaan muuta todistusaineistoa. Esitutkinnan aikana voidaan käyttää pakkokeinoja, kuten henkilön pidättäminen, kotietsintä ja esineen takavarikointi. Syyttäjä ja esitutkintaviranomainen tekevät yhteistyötä, jotta rikosepäily tulee riittävän hyvin selvitetyksi.

Asia siirretään esitutkinnan jälkeen syyttäjälle syyteharkintaan, ellei esitutkinnassa ole selvinnyt, että rikosta ei ole tehty. Syyteharkinnassa syyttäjä päättää esitutkinnassa hankitun selvityksen perusteella, nostaako hän rikoksesta syytteen vai ei. Jos esitutkinta on suoritettu puutteellisesti, syyttäjä pyytää esitutkintaviranomaista toimittamaan lisätutkinnan.

Esitutkinnan eteneminen

esitutkintakaavio

Syyttäjä ja esitutkintaviranomainen tekevät yhteistyötä. Syyttäjän pyynnöstä esitutkintaviranomaisen on aina suoritettava esitutkinta tai esitutkintatoimenpide.

Esitutkinnasta päättäminen

Esitutkinta on pääsääntöisesti aloitettava, kun rikosta on syytä epäillä. Päätöksen esitutkinnan aloittamisesta tekee tutkinnanjohtaja, joka yleensä on esitutkintaviranomainen.

Syyttäjä toimii kuitenkin yleensä tutkinnanjohtajana kaikissa niissä tapauksissa, joissa tutkitaan poliisimiehen tekemää rikosta. Jos epäilty rikos on tehty poliisimiehen vapaa-ajalla, syyttäjä voi harkintansa mukaan siirtää tutkinnanjohtajuuden esitutkintaviranomaiselle.

Syyttäjän pyynnöstä esitutkintaviranomaisen on aina suoritettava esitutkinta tai esitutkintatoimenpide.

Esitutkinnan rajoittaminen

Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä jo ennen syyteharkintaa määrätä, ettei esitutkintaa tehdä tai se lopetetaan, vaikka onkin syytä epäillä, että rikos on tehty. Tätä kutsutaan esitutkinnan rajoittamiseksi. Syyttäjä arvioi silloin, ettei hän kuitenkaan nostaisi syytettä, vaikka esitutkinta tehtäisiin loppuun.

Esitutkinnan rajoittamisen perusteina voivat olla esimerkiksi rikoksen vähäisyys, tekijän alaikäisyys, rangaistuksen kohtuuttomuus tai tarkoituksettomuus taikka se, ettei esitutkinnassa saataisi riittävää näyttöä. Esitutkinnan rajoittamispäätös voidaan tehdä myös silloin, kun esitutkinnan kustannukset olisivat rikoksen laatuun nähden liian suuret.