Kiskonta, vastikkeeton oikeustoimi, syyttämättä jättäminen

Annettu 4.10.2018, dnro 37/21/16

Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki uuden harkinnan asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt nostamatta syytteet muun ohella törkeästä kiskonnasta ja avunannosta törkeään kiskontaan. Kihlakunnansyyttäjä oli näiltä osin katsonut, ettei asiassa ollut esitetty todennäköisiä syitä sen tueksi, että rikoksesta epäillyt A, B, C, D ja E olivat tahallisesti käyttäneet hyväksi X:n ahdinkoa sekä sairaudesta johtunutta ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta ja taivutelleet hänet lahjoittamaan asuntonsa eräälle yhdistykselle.

Uuden harkinnan lopputuloksena apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi kihlakunnansyyttäjän päätökset niiltä osin, kuin ne koskivat törkeää kiskontaa ja avunantoa siihen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2015:62 ja totesi, ettei kiskonnan tunnusmerkistöä voida soveltaa vastikkeettomaan ja yksipuoliseen oikeustoimeen. Tällä perusteella apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, etteivät päärikoksesta epäillyt A, B ja C olleet voineet syyllistyä kiskontarikokseen myötävaikuttamalla X:n lahjoitustoimen syntymiseen. Koska asiassa ei siten ollut rangaistavaa päärikosta eli kiskontarikosta, avunannosta epäillyt D ja E eivät olleet voineet syyllistyä avunantoon kiskontarikokseen.

Koska kihlakunnansyyttäjän päätökset oli tehty ennen ratkaisun KKO 2015:62 antamista, ja koska ratkaisu oli selventänyt oikeustilaa ja kiskontarikoksen tunnusmerkistön tulkintaa, apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei asiassa ollut tarvetta hallinnolliselle ohjaukselle.