VKS:2026:4 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2026:4
Dnro SY/1724/2026
Annettu 12.11.2026
Voimassa 16.11.2026 – toistaiseksi
Kumoaa ohjeen VKS:2016:6

Tämän ohjeen keskeisenä tavoitteena on syyttämättäjättämispäätösten perustelujen keventäminen siirtymällä olennaisesti pelkistetympään kirjoitustapaan. Ohjeistus syyteharkinnassa huomioon otettavista seikoista on pysynyt ennallaan.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 1 luvun 6 a§:ssä on säädetty syyttäjän velvollisuudesta ja toimivallasta tehdä päätös syyttämättä jättämisestä. Tällainen päätös tehdään prosessuaalisella tai harkinnanvaraisella perusteella. Syyteharkinnassa syyttäjän tulee arvioida, ylittyykö syytekynnys. Syytekynnys ylittyy, jos käytettävissä olevan näytön perusteella langettavan tuomion antaminen on selvästi todennäköisempää kuin syytteen hylkääminen.

Lain 1 luvun 8 b §:ssä on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen esittämättä.

Rikoslain 9 luvussa on säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuusta ja sen 7 §:ssä on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä syyttäjä saa jättää tätä koskevan rangaistusvaatimuksen tekemättä.

Soveltaessaan lakia syyttäjän tulee omalta osaltaan pyrkiä huolehtimaan syyteharkintakäytännön yhdenmukaisuudesta, joka on syyttäjäntoiminnassa keskeinen tavoite. Huomioon on otettava muun muassa tasapuolisuus, taloudellisuus, asianosaisten oikeusturva sekä yleinen ja yksityinen etu.

Syyttäjän päätösten on perustuttava esitutkintaan, joka on tehty riittävässä laajuudessa. Ennen syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen tekemistä syyttäjän on harkittava, onko asia tullut sen laadun edellyttämällä tavalla selvitetyksi.

Päätökset laaditaan AIPAssa noudattaen AIPAn valtakunnallisia ohjeita. Osa päätöksessä edellytetystä tekstistä on valmiina AIPAn asiakirjapohjissa. Perusteluissa on suositeltavaa käyttää lisäksi itse lisättäviä väliotsikoita. Väliotsikointi parantaa perustelujen luettavuutta ja mahdollistaa perustelujen selkeän jakamisen osakysymyksiin. Niiden käyttö auttaa myös syyttäjää tekstin jäsentämisessä ja asian johdonmukaisessa esittämisessä. Mikäli päätöksen perustelut edellyttävät paljon väliotsikointia, syyttäjän on syytä arvioida huolellisesti, ovatko perustelut muodostumassa liian pitkiksi.

Mikäli rikosepäilystä on kuulusteltu useampia epäiltyjä ja heidän kaikkien osalta päätösperuste on sama, kaikkien epäiltyjen osalta voi tehdä yhden yhteisen päätöksen. 

Prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset ja harkinnanvaraiset syyttämättäjättämispäätökset tehdään eri asiakirjapohjille. Jos samaa henkilöä on epäilty useasta rikoksesta, joista jostakin syyte jätetään nostamatta esimerkiksi vähäisyysperusteella ja muista ei näyttöä -perusteella, on tehtävä eri päätökset.

Poikkeuksellisesti voi yksittäistapauksessa olla perusteltua tehdä edellä mainituissa tilanteissakin vain yksi ratkaisu, jos päätöksen perustelut ovat näin olennaisesti paremmin ymmärrettävissä.

Syyttäjä voi rajata syytteen ulkopuolelle yhtenä rikoksena arvioitavaan tekokokonaisuuteen liittyviä osatekoja. Tällainen syyttäjän ratkaisu käy ilmi haastehakemuksesta, joka tulee asianosaisten tietoon ja perustellaan asian esittelyssä. Erillistä syyttämättä jättämistä koskevaa ratkaisua ei pääsääntöisesti tällöin tehdä. Jos kuitenkin ratkaisu tarkoittaa jonkun asianomistajan tai vastaajan rajautumista jatkossa kokonaan jutun käsittelyn ulkopuolelle, on syyttäjän laadittava asiasta erillinen ratkaisu perusteluineen.

Kun syyttäjä jättää rangaistusvaatimuksen oikeushenkilöä vastaan tekemättä, hänen on tehtävä tästä pääsääntöisesti erillinen, kyseistä oikeushenkilöä koskeva päätös (rikoslaki 9 luku 7 §).

Kun syyttäjä jättää menettämisvaatimuksen esittämättä, hänen on tehtävä tästä päätös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 11 a §:n mukaisesti. Jos menettämisvaatimus olisi kohdistunut henkilöön, jonka osalta tehdään päätös syyttämättä jättämisestä, voidaan päätös ja sen perustelut kirjata syyttämättä jättämistä koskevaan päätökseen.

3.1 Prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset

3.1.1 Tapahtumatiedot

Tapahtumatiedoissa kerrotaan ensin lyhyesti, mitä asiassa on tapahtunut tai epäilty tapahtuneen. Syyttämättä jätetyn henkilön yhteys tapahtumien kulkuun kerrotaan toteamalla, mitä syyttämättä jätetty henkilö on tehnyt tai mitä hänen on epäilty tehneen sekä millä perusteella juuri hänen on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen.

Tapahtumatietoja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

Päätöksen vakuuttavuus edellyttää myös tapahtumien kuvaukselta selkeyttä. Tapahtumatiedoissa ei saa kuvata epäolennaisia seikkoja.

3.1.2 Päätös

Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena, esimerkiksi:

– Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole tapahtunut rikosta.

– Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäillyn rikoksen syyteoikeus on vanhentunut.

– Jätän syytteen nostamatta, koska syyttäjällä ei ole asiassa syyteoikeutta.

Päätösosioon kirjataan selkeästi myös muut syyttäjän asiassa tekemät ratkaisut, joista ei tehdä erillistä päätöstä. Tällaisia voivat olla muun muassa pakkokeinojen päättämistä koskevat syyttäjän päätökset ja syyttäjän päätös jättää menettämisvaatimus esittämättä.

3.1.3 Perustelut

Syyttämättäjättämispäätös on perusteltava. Päätösten perusteluvelvollisuutta on kevennetty 1.6.2026 voimaan tulleella lain muutoksella (HE 188/2025, LaVM 3/2026). ROL 1 luvun 6 a §:n muutoksen tavoitteena on keventää perustelukäytäntöä ja välttää tarpeettoman laajoja perusteluja. Muutos ei vaikuta syyttäjän velvollisuuteen tehdä syyteharkinta asian edellyttämässä laajuudessa, mutta päätökseen kirjattavien perustelujen laajuutta arvioidaan aikaisempaa korostetummin asian laadun ja laajuuden perusteella. Syyttäjällä on siten aiempaa laajempi harkintavalta sen suhteen, millaisia perusteluja yksittäisen asian laatu ja laajuus edellyttävät.

Perusteluista on ilmettävä asian laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin ratkaisu perustuu (ROL 1 luku 6 a § 2 mom.). Päätöksessä ei tule ryhtyä luettelemaan tai selostamaan todistelua, joka käy ilmi jo esitutkintapöytäkirjasta. Olennaista on keskittyä perustelemaan näytön arviointi ja oikeudelliset johtopäätökset suhteessa sovellettavaan syyttämättäjättämisen perusteeseen. Näytön arvioinnin yhteydessä on riittävää viitata lyhyesti esimerkiksi tiettyjen henkilöiden kertomuksiin tai muihin todisteisiin, joista on mahdollista ottaa tarkemmin selkoa esitutkintapöytäkirjasta. Perusteluissa on tarpeen selostaa esitutkinnasta ilmeneviä oikeus- ja todistustosiseikkoja ainoastaan siltä osin, kuin pelkkä yleisempi viittaaminen niihin ei syyttäjän harkinnan mukaan ole riittävää.

Perustelujen lähtökohtana on tiiviys. Syyttäjän tulee harkintavaltaansa käyttäen laatia perustelut niin lyhyiksi kuin asian laatu, laajuus, asianosaisten oikeusturva ja ratkaisun ymmärrettävyys sallivat. Kaikkea syyteharkinnassa huomioon otettua ei tule kirjata päätökseen. Perustelujen laajuutta arvioitaessa merkitystä on erityisesti asian ratkaisemisen edellyttämien näytöllisten ja oikeudellisten kysymysten määrällä ja vaikeusasteella. Mitä yksinkertaisempi ratkaistava asia on, sitä suppeammat perustelut yleensä riittävät. Esitutkinta-aineiston suuri määrä ei sellaisenaan edellytä laajoja perusteluja.

Päätöksessä ei ole tarpeen:

Perusteluja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

Syyttäjä ei ole sidottu poliisin esittämiin rikosnimikkeisiin. Syyttäjän on päätöstä tehdessään harkittava myös muiden mahdollisten rikosnimikkeiden soveltumista asiaan. Jos asianosainen on esittänyt väitteen muun rikosnimikkeen soveltumisesta asiaan, syyttäjän on päätöksessään perusteltava myös se, miksi tämä nimike ei sovellu.

Perustelut tulee esittää yleiskielellä. Niissä ei pääsääntöisesti ole syytä käyttää ammattisanoja eikä harvinaisia vierasperäisiä sanoja. Samoin pelkkä viittaus esimerkiksi johonkin korkeimman oikeuden ratkaisuun jättää asianosaiset tietämättömiksi perustelujen todellisesta sisällöstä.

Syyttäjä voi käyttää Syyttäjälaitoksen yhteisiä AIPA-fraaseja päätöstensä perustelujen muotoilemisessa.

3.1.4 Päätösperusteet

– Ei rikos

Päätös tehdään tällä perusteella silloin, kun syyttäjän käsityksen mukaan kaikki asian oikeudelliselle harkinnalle merkitykselliset seikat ovat tulleet riittävästi selvitetyiksi, mutta tunnusmerkistötekijän, syyllisyyden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisen vuoksi asiassa ei ole kyseessä rikos. Perusteluissa on tällöin lausuttava, mikä tunnusmerkistötekijä ei täyty tai mikä rikoksen rakenneosa puuttuu.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että petoksessa ei toteudu jokin rangaistussäännöksessä edellytetyistä tunnusmerkistötekijöistä: hyötymistarkoitus, erehdyttäminen, erehdyksen vallassa tehty määräämistoimi tai vahingon aiheutuminen. Rangaistusvastuun edellytykset voivat puuttua sen vuoksi, että tekijä on ollut tekohetkellä syyntakeeton. Oikeudenvastaisuuden puuttuminen voi tarkoittaa sitä, että tekijällä on ollut menettelynsä perusteena pakkotila.

Syyntakeisuuden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisesta on kuitenkin oltava esitutkinta-aineiston perusteella vakuuttava selvitys, jotta syyteharkinnassa voitaisiin päätyä syyttämättä jättämiseen sillä perusteella, ettei teko ole rikos. Mikäli lopputulos perustuu vähänkään näytölliseen puutteeseen, on syyttämättä jättämisessä käytettävä ei näyttöä -perustetta. Valtaosassa tapauksia syyntakeisuuden arviointi kuuluu tuomioistuimelle. Usein myös oikeudenvastaisuutta koskeva harkinta sopii paremmin tuomioistuimen tehtäväksi.

– Ei näyttöä

Näyttö voi puuttua joko rikoksesta ylipäätään tai rikoksesta epäillyn syyllisyydestä. Asian saattaminen syyteharkintaan on kuitenkin edellyttänyt, että asiassa on rikokseen syylliseksi epäilty henkilö.

Näytön arvioinnista tulee ilmetä, miksi syyllisyyden tueksi esitetty näyttö ei riitä syytteen nostamiseen eli miksi syyttäjä on esitetyn näytön perusteella päätynyt ratkaisussa kerrottuun johtopäätökseen. Vaikeissa näyttökysymyksissä arvioinnilla on keskeinen merkitys ratkaisun perustelujen vakuuttavuudelle. Yksinkertaisissa asioissa arviointi puolestaan selventää asianosaisille päätöksen perusteita.

Näytön arvioinnin perusteella tehdyssä johtopäätöksessä kerrotaan, mistä tunnusmerkistötekijästä ei ole ollut riittävää näyttöä. Arvioinnin ja johtopäätöksen teko on ”ei näyttöä” -päätöksen tärkein osa. Näyttöä ei ole tarpeen selostaa laajemmin kuin tämän johtopäätöksen ymmärtäminen edellyttää. Päätöksessä ei tule toistaa eri henkilöiden esitutkintakertomuksia, vaan olennaista on esittää syyttäjän esitutkinnassa ilmenneestä näytöstä tekemät päätelmät.

– Syyteoikeus vanhentunut

Jos syyteoikeus on vanhentunut, syyttämättäjättämispäätöksen perusteluissa ilmoitetaan, minkä rikoslain 8 luvun säännöksen nojalla syyteoikeuden katsotaan vanhentuneen. Perusteluista tulee käydä ilmi myös ajankohta, jolloin vanhentuminen on tapahtunut.

Vanhentumisperusteisessa syyttämättäjättämispäätöksessä ei oteta kantaa epäillyn syyllisyyteen eikä siihen, olisiko asiassa ollut riittävä näyttö syytteen nostamiseen.

Jos syyteoikeus on vanhentunut, päätöksessä arvioidaan näyttöä vain siltä osin kuin vanhentumisen toteaminen edellyttää.

– Ei syyteoikeutta

Päätös tehdään tällä perusteella, kun kyseessä on syyttäjän käsityksen mukaan asianomistajarikos, eikä asianomistaja ole esittänyt syyttämispyyntöään, on peruuttanut sen tai muutoin luopunut syytteen nostamisesta. Päätös tehdään tällä perusteella, jos syytteen nostamiselle on säädetty muu erityinen edellytys, kuten viranomaisen määräys tai suostumus, eikä tällaista ole.

Jos esimerkiksi pahoinpitelynä tutkittu teko on syyttäjän käsityksen mukaan lievä pahoinpitely, jonka syyteoikeus on vanhentunut, tulee päätös syyttämättä jättämisestä tehdä ei syyteoikeutta -perusteella. Näin on myös, jos on kyse tilanteesta, jossa syyttäjällä olisi syyteoikeus vain erittäin tärkeän yleisen edun perusteella, mutta tämä edellytys ei täyty.

Syyttämättä jättämisen perusteluissa on esitettävä seikat, joiden vuoksi syyttäjä katsoo syyteoikeuden puuttuvan.

3.2 Harkinnanvaraiset syyttämättäjättämispäätökset

3.2.1 Päätöksestä ilmenevät perustiedot ja tapahtumatiedot

Päätöstä ja sen perusteluja ei laadita rikoksen syyksilukevaan muotoon, eikä siinä tule mainita moitearvostelun tarkoittamaa huomautusta tai muuta sellaista lausumaa.

Syyttäjä voi käyttää Syyttäjälaitoksen yhteisiä AIPA-fraaseja päätöstensä perustelujen muotoilemisessa.

3.2.2 Päätös

Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena, esimerkiksi:

– Jätän syytteen nostamatta epäillyn rikoksen vähäisyyden perusteella.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäilty teko on tehty nuorena henkilönäja on johtunut ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta.

– Jätän syytteen nostamatta, koska oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on

pidettävä kohtuuttomina.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen / aikaisemman rangaistuksen johdosta olennaisesti vaikuta kokonaisrangaistukseen.

– Jätän syytteen nostamatta, koska asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen.

– Jätän syytteen nostamatta, koska syyteharkinnassa on epäillyn tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi / useampia ja hän on tunnustamalla edistänyt toisen / yhden / useamman rikoksen selvittämistä.

Mikäli syyttämättä jättäminen perustuu erityissäännökseen, peruste kerrotaan lyhyesti.

Päätösosioon kirjataan selkeästi myös muut syyttäjän asiassa tekemät ratkaisut, joista ei tehdä erillistä päätöstä (esim. pakkokeinojen päättämistä koskeva päätös, päätös jättää menettämisvaatimus esittämättä).

3.2.3 Perustelut

Perusteluista on ilmettävä asian laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin ratkaisu perustuu. Muutoinkin perustelujen kirjoitustavassa noudatetaan edellä kerrottuja ohjeita (yleiskielen käyttäminen, perustelujen laajuus ym.). Muun muassa konkurrenssiperusteen osalta on tärkeää perustella ratkaisu niin, että se on ymmärrettävä lain säännöksiä tuntemattomalle asianosaiselle.

Harkinnanvaraisissa syyttämättäjättämispäätöksissä perustelujen painopiste on syyttämättä jättämisen perustetta koskevassa arvioinnissa eikä näytön yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Perustelut sisältävät erilliset osat, esimerkiksi ”epäilty rikos” ja ”toimenpiteistä luopuminen”, jotka on erotettava toisistaan väliotsikoilla.

Tässä kohdassa todetaan, että asiassa olisi olemassa syytteen nostamisen edellyttämät todennäköiset syyt epäillä henkilön syyllistyneen tiettyyn rikokseen ja esitetään ne lyhyet perustelut, joiden nojalla syyttäjä on tällaiseen lopputulokseen päätynyt. Päätöksestä on selvästi ilmettävä se epäilty rikollinen menettely, josta syyttäjä katsoo olevan olemassa todennäköiset syyt. Tämä epäilty teko kuvataan niin yksilöidysti, ettei asiasta jää epäselvyyttä.

Tunnustetuissa asioissa riittävät yleensä suppeat perustelut. Jos rikos on kiistetty, perusteluissa tulee esittää kiistämisen peruste ja syyt, joiden nojalla syyttäjä on pitänyt rikokseen syyllistymistä todennäköisenä.

Tässä kohdassa perusteluja esitetään syyt, joiden vuoksi toimenpiteistä on luovuttu eikä syytettä ole nostettu. Tarkoituksena ei ole toistaa lainkohdan sanamuotoa vaan kertoa ne tosiasialliset seikat, joiden vuoksi lainkohdan sisältö toteutuu.

Jäljempänä selostetun lisäksi myös esitutkinnan rajoittamisohjeessa on selostettu tavoitteita ja periaatteita, jotka koskevat toimenpiteistä luopumisen edellytyksiä. Näitä tulee soveltuvin osin noudattaa myös tehtäessä päätöstä syyttämättä jättämisestä.

3.2.4 Päätösperusteet

Kun syyttäjä harkitsee toimenpiteistä luopumista eri perustein, hänen on arvioitava, edellyttääkö tärkeä yleinen tai yksityinen etu syytteen nostamista.

Yleinen etu viittaa yleiseen oikeustajuntaan, järjestelmän legitiimisyyteen ja sen yleisestävyyteen liittyviin seikkoihin. Yleinen etu saattaa vaatia syytteen nostamista esimerkiksi tilanteissa, joissa syyttämättäjättäminen olisi epäillyn rikoksen vakavuuden vuoksi ristiriidassa yleisen oikeustajunnan vaatimusten kanssa. Vastaavasti luottamus järjestelmän toiminnan yhdenvertaisuutta kohtaan saattaa edellyttää epäillyn rikoksen käsittelyä tuomioistuimessa, jos esimerkiksi epäilty rikoksentekijä on yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa.

Tärkeä yksityinen etu liittyy asianomistajan taloudellisiin intresseihin, lähinnä epäillyllä rikoksella aiheutetun vahingon korvaamiseen taikka hallinta- tai käyttöoikeuksiin. Arvioitaessa yksityisen edun tärkeyttä on kiinnitettävä huomiota vahingon suuruuteen ja osapuolten taloudellisiin oloihin sekä asianomistajan mahdollisuuksiin saada vahinkonsa korvatuksi. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, onko vahingon kärsinyt luonnollinen henkilö vai sellainen oikeushenkilö, jolle vahingonkorvauskanteen ajaminen erikseenkään ei tuota erityisiä vaikeuksia. Asianomistaja voi myös saada korvauksen vahingostaan vakuutusyhtiöltä, joka voi toteuttaa takautumisoikeutensa eri oikeudenkäynnissä.

Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä (ROL 1 luvun 7 §:n 1 kohta).

Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen rangaistuskäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko.

Teon haitallisuudella tarkoitetaan sen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Haitallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon paitsi toteutuneet vahinkoseuraukset, myös se vahinko, joka teosta olisi ennalta arvioitaessa todennäköisesti voinut syntyä. Epäillyn tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavat tahallisuuden ja tuottamuksen eri asteet sekä useat rikoslain 6 luvussa mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet. Syyllisyys saattaa siten olla alentunut esimerkiksi painostuksen, uhan, provokaation tai houkutuksen takia. Myös toimiminen hätävarjelua, pakkotilaa tai kieltoerehdystä lähellä olevassa tilanteessa vähentää syyllisyyttä ja menettelyn moitittavuutta.

Päätös syyttämättä jättämisestä perustuu kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon sekä teon haitallisuus että epäillyn tekijän syyllisyys.

Syyttämättä jättäminen ei saa missään rikostyypissä olla sellainen rutiiniratkaisu, joka voitaisiin jo ennakolta tiedostaa ja ottaa käyttäytymisessä huomioon. Syyttämättä jättämisen tulee perustua aina kunkin yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Syyttäjän on arvioitava, onko epäiltyä rikosta pidettävä rikoslajissaan vähäisenä.

Yleiseen ja yksityiseen etuun liittyvät näkökohdat otetaan huomioon myös tätä perustetta sovellettaessa, vaikka sitä ei ole laissa nimenomaisesti edellytetty.

Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta epäillystä rikoksesta, josta epäilty ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja josta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja jonka katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan (ROL 1 luvun 7 §:n 2 kohta).

Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen rangaistuskäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Ymmärtämättömyys liittyy kykyyn harkita tekoja ja ymmärtää niiden oikeudellinen ja tosiasiallinen luonne. Harkitsemattomuus ilmaisee tavoitteen sulkea syyttämättä jättämisen ulkopuolelle ennen kaikkea suunnitelmallinen ja harkittu lain rikkominen.

Myös rikoslajilla voi olla arvioinnissa merkitystä. Esimerkiksi väkivaltarikoksissa on katsottava, että yleensä nuorikin ymmärtää teon tosiasiallisen luonteen. Harkintavallan rajat ovat kuitenkin laajemmat kuin jos kyseessä olisi täysi-ikäinen.

Vaikka rikoksen uusiminen on usein syyttämättä jättämisen este, voi rikoksiin aiemminkin syyllistyneen teko yksittäistapauksessa johtua pikemminkin harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta. Tämä on mahdollista muun muassa rikosten välillä kuluneen ajan, tekojen laadun tai teko-olosuhteiden vuoksi.

Mitä lähempänä epäilty on rikosoikeudellisen vastuun 15 vuoden alaikärajaa, sitä painavampi on nuoruuden merkitys syyttämättä jättämisen harkinnassa.

Yleiseen ja yksityiseen etuun liittyvät näkökohdat otetaan huomioon myös tätä perustetta sovellettaessa.

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina, kun otetaan huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toiminta tekonsa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohta).

Syyttämättä jättäminen voi nojautua kohtuusperusteeseen, jos epäilty on osallistunut tai pyrkinyt osallistumaan sovittelumenettelyyn tai muuten sopinut tai pyrkinyt sopimaan asiasta ja vahingon korvaamisesta asianomistajan kanssa. Sovittelu on erityisen suositeltava menettely asianomistajarikoksissa ja sellaisissa rikoksissa, jotka ovat luonteeltaan lähellä asianomistajarikosta.

Kohtuusperuste voi soveltua tapauksiin, joissa epäilty tekijä on luopunut epäillyn rikoksen jatkamisesta tai ehkäissyt tai poistanut taikka pyrkinyt ehkäisemään tai poistamaan tekonsa vahinkovaikutukset. Syyttäjä voi ottaa huomioon sen, kuinka aikaisin epäilty on ryhtynyt tässä tarkoitettuihin toimiin ja kuinka oma-aloitteista hänen toimintansa on ollut. Epäillyn pyrkimys edistää tekonsa selvittämistä ei ole tässä nimenomainen syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi vaikuttaa syyttäjän kokonaisharkintaan.

Epäillyn henkilökohtaiset olot puoltavat syyttämättä jättämistä, jos hän on vaikeasti sairas. Sama on tilanne silloin, kun epäilty tai hänelle läheinen henkilö on teon yhteydessä vakavasti loukkaantunut.Epäillyn korkea ikä ei sinänsä ole syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi puoltaa syyttämättä jättämistä. Tarkoituksenmukaista saattaa olla jättää syyte nostamatta myös, jos epäilty on sijoitettuna laitoshoitoon.

Epäillylle teosta koituneet ankarat viralliset tai epäviralliset seuraamukset, kuten kurinpitorangaistus tai työpaikan menetys, voivat olla kohtuussyistä syyttämättä jättämisen perusteena.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimet voivat olla toimenpiteistä luopumisen perusteena, jos epäilty saa syyteharkinnan aikana päihteiden käytön vieroittamiseen tarkoitettua hoitoa. Oikeudenkäynti ja rangaistus saattaisivat tällöin vaikuttaa epätarkoituksenmukaisesti hoitosuhteeseen.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain perusteluissa on esimerkkinä lainkohdassa tarkoitetuista muista seikoista mainittu asianomistajan nimenomainen toive, ettei syytettä nostettaisi. Tällaisissa tapauksissa syyttäjän on asian laadun edellyttämällä tavalla tarvittaessa pyrittävä varmistumaan siitä, että asianomistaja on esittänyt toiveensa vapaasta tahdostaan. Perusteluissa on mainittu myös tilanne, jossa rikoksen syytteeseenpanoaika on kulunut miltei loppuun ja epäilty rikos on sattumanvaraisesti vasta tässä vaiheessa tullut viranomaisen tietoon. Muissakin tapauksissa syyteoikeuden vanhentumisen läheisyys voidaan ottaa kokonaisharkinnassa huomioon. Jos epäilty on pysyvästi ulkomailla, mistä hänen haastamisensa oikeudenkäyntiin olisi työlästä ja tulokseltaan epävarmaa, toimien epätarkoituksenmukaisuus voidaan ottaa huomioon muuna seikkana.

Kohtuusperusteen soveltamisalaa ei ole rajattu vain lieviin rikoksiin. Mitä vakavammasta rikosepäilystä on kyse, sitä painavampia pitää kuitenkin siihen liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden olla, jotta syyttämättä jättäminen tulisi kyseeseen. Jos epäiltyyn tekijään tai tekoon liittyy useita edellä kuvatuista erityisistä seikoista, joista mikään ei yksinään riitä syyttämättä jättämisen perusteeksi, syyttäjän on tehtävä kokonaisharkinta yhteisvaikutuksen arvioimiseksi.

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohta).

Päätöksessä on mainittava ne muut epäillyt rikokset, joista yhteinen rangaistus määrättäisiin, tai se aiempi ehdoton vankeustuomio, joka rangaistusta määrättäessä otettaisiin huomioon. Lisäksi on esitettävä arvio nyt syyttämättä jätetyn epäillyn rikoksen vaikutuksesta kokonaisrangaistukseen.

Yhteiskunnan voimavarojen käytön kannalta on edullista, että joistakin epäillyistä rikoksista voidaan jättää syyte nostamatta, kun muista epäillyistä rikoksista tuomittava rangaistus on riittävä seuraamus. Odotettavissa olevina rangaistuksina kyseeseen tulevat kaikki rangaistuslajit. Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon sekä syyteharkinnassa että käräjäoikeudessa avoinna olevat asiat. Aiemmin tuomittuna rangaistuksena tulee kyseeseen vain aiempaan tuomioon sisältyvä ehdoton vankeusrangaistus, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla lainvoimainen.

Konkurrenssiperuste voi soveltua vähäistä vakavampiinkin epäiltyihin rikoksiin, mutta törkeissä rikoksissa soveltamisalaa rajoittaa tärkeä yleinen etu. Yleisen edun arviointiin voi joissakin tapauksissa vaikuttaa epäillyn rikoksen liitännäisseuraamus, esimerkiksi konfiskaatio tai ajokielto. Konkurrenssiperusteen soveltamista rajoittaa myös tärkeä yksityinen etu. Samanlaisten epäiltyjen rikosten asianomistajia olisi pyrittävä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Tätä yhdenvertaisuusperiaatetta saattaa loukata esimerkiksi syytteen nostaminen vain osasta samaan rikossarjaan sisältyvistä samanlaisista teoista, joilla on eri asianomistajat. Laajoissa rikossarjoissa konkurrenssiperustetta voidaan kuitenkin käyttää siten, että juttukokonaisuus on pääkäsittelyssä hallittavissa.

Olennaisuusvaatimuksen täyttyminen on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Jos jostakin epäillystä teosta on odotettavissa sakkorangaistus ja muista vankeusrangaistus, ei ensin mainitun teon vaikutus kokonaisrangaistukseen ilmeisesti ole olennainen. Jos kaikista epäillyistä rikoksista odotettavissa oleva seuraamus on samaa rangaistuslajia, tulee syyttämättä jätettävän teon yleensä olla vähäisempi kuin muut rikokset. Jälkikonkurrenssitilanteissa myöhemmin ilmi tulleen epäillyn rikoksen ei välttämättä tarvitse olla vähäisempi kuin tuomioon johtaneet rikokset. Myös laajoissa tekosarjoissa voidaan samanarvoisia osatekoja jättää syyttämättä, jos ne eivät olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistukseen ja jutun hallittavuus pääkäsittelyssä tätä edellyttää.

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohta).

Säännös voi tulla sovellettavaksi silloin, kun prosessiekonomiset syyt puoltavat toimenpiteistä luopumista. Tarkoituksenmukaista on pyrkiä tunnistamaan tällaiset tilanteet jo esitutkinnan alkuvaiheessa ja rajoittaa tällaisten asioiden esitutkinta. Mahdollista on, että tällainen peruste ilmenee vasta syyteharkinnan aikana, tai että tällainen perusteon ollut jo esitutkinnassa, mutta jostain syystä esitutkintaa ei tässä vaiheessa rajoitettu, ja peruste on edelleen olemassa syyteharkinnan aikana. Säännös sinänsä soveltuu tässäkin tilanteissa.

Perustetta voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun rikoksesta epäillyn haastaminen tai oikeudenkäyntiin saapuminen olisi mahdollista, mutta vaatisi asian laatuun nähden huomattavia resursseja. On myös mahdollista, että asia vaatisi syyttäjän käsityksen mukaan lisätutkintaa, ja käytännössä asian käsittely olisi perusteltua jättää kesken, koska rikoksesta epäiltyä ei kohtuudella tavoitettaisi ulkomaille poistumisen tai tuntemattoman olinpaikan vuoksi. Peruste soveltuisi myös silloin, kun asian käsitteleminen oikeudenkäynnissä aiheuttaisi tavanomaista selvästi laajempia kustannuksia esimerkiksi siksi, että asiassa jouduttaisiin esittämään sen laatuun nähden poikkeuksellisen paljon näyttöä tai se olisi poikkeuksellisen vaikeasti saatavissa. Tällainen tilanne voisi olla silloin, kun keskeiset todistajat ovat pysyvästi tai pitkäaikaisesti ulkomailla, eikä kuuleminen oikeusaputeitse saadun selvityksen perusteella ilmeisesti onnistuisi.

Harkintakriteerinä olisi asian laadun lisäksi odotettavissa oleva seuraamus, jolla tarkoitetaan rikoksen julkisoikeudellista seuraamusta. Asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan ottaa huomioon harkittaessa, vaatiko tärkeä yksityinen etu syytteen nostamista. Jo asian laadusta seuraa, ettei syytettä pidä jättää nostamatta epäillystä rikoksesta, josta ilmeisesti tuomittaisiin suhteellisen ankara rangaistus. Toisaalta muu seuraamus, kuten epäiltyyn rikokseen liittyvät erityisen vaarallisten rikoksentekovälineiden tai huomattavan rikoshyödyn konfiskointi, voi edellyttää syytteen nostamista.

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos syyteharkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampia ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä. Tällöin syyttäjä voi päättää, että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista (ROL 1 luvun 8 §:n 2 momentti).

Säännös antaa mahdollisuuden jättää syyttämättä, jos syyttäjällä on  syyteharkinnassaan useita saman rikoksesta epäillyn henkilön tekemiksi epäiltyjä rikoksia, joista yhden tai useamman teon epäilty olisi tunnustanut. Säännöstä voidaan soveltaa itsenäisesti tavanomaisessa syyteharkinnassa tai osana syyteneuvottelua.

Säännöksen perustelujen mukaan syyttäjä voisi jättää syyttämättä joko yhdestä tai useammasta muusta epäillystä rikoksesta, jos syyttämättä jättämistä voitaisiin pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon tekokokonaisuus. Tämä mahdollistaisi syyttämättä jättämisen myös muusta kuin sellaisesta rikoksesta, joka voisi jäädä syyttämättä jo konkurrenssiperusteella.

Säännöksen perustelujen mukaan syyttäjä voisi myös rajata syytteen ulkopuolelle yhtenä rikoksena arvioitavaan tekokokonaisuuteen liittyviä, esimerkiksi vanhimpia tai hankalimmin selvitettäviä osatekoja, jos rikoksesta epäilty tunnustaisi pääosan menettelystä. Säännös oikeuttaa muutoinkin rajaamaan syytettä prosessiekonomisella perusteella. Tällöin siis syyte nostetaan, mutta se muotoillaan niin, ettei siihen sisällytetä kaikkia osatekoja.

Erityissäännöksillä tarkoitetaan rikoslaissa ja muissa laeissa olevia tiettyjä rikoslajeja koskevia säännöksiä, jotka oikeuttavat syyttämättä jättämiseen.

Sovellettu muu lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esimerkiksi Rikoslaki 35 luku 7 §).

Perusteluista tulee ilmetä asianomaisen säännöksen soveltamisedellytykset, jollei säännöksen sisältöä ole kirjoitettu asianosaisten huomioon otettaviksi tarkoitettuihin ohjeisiin.

Jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, hän saa ROL 1 luvun 11 §:n mukaan peruuttaa päätöksensä vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Ylemmällä syyttäjällä on oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään.

Uuden selvityksen tulee liittyä juuri siihen rikokseen, josta on jätetty syyttämättä. Syyte voidaan kuitenkin nostaa myös, jos ilmenee, että syyttämättä jätetty oli ennen päätöstä syyllistynyt muihinkin rikoksiin, ja jos kaikkien rikosten yhteys edellyttää yhteistä syyteharkintaa. Syyttämättä jätetyn henkilön päätöksen tekemisen jälkeinen moitittava käytös tai korvausvastuun täyttämättä jättäminen ei oikeuta päätöksen peruuttamiseen, eikä päätöstä voi tehdä tältä osin ehdollisena.

Jos syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ROL 1 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla tai päättänyt tehdä 10 §:ssä tarkoitetun tuomioesityksen, hän saa peruuttaa päätöksensä vain, jos mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tunnustus tai suostumus peruutetaan taikka jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.

Peruuttamismahdollisuus rajoittuu kunkin syyttäjän omiin päätöksiin. Jos päätöksen tehnyt syyttäjä ei toimi enää toimivaltaisena syyttäjänä tai on estynyt tekemään ratkaisun asiassa, asia voidaan normaalin työnjaon mukaisesti jakaa myös muulle syyttäjälle, jonka on tehtävä asiaan liittyvä harkinta. Jos päätöksen tehnyt syyttäjä on siirtynyt toiseen syyttäjäyksikköön, asia voidaan päätöksen tehneen syyttäjän suostumuksella jakaa toiselle syyttäjälle.

Säännöksiä syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamisesta on sovellettava myös peruutettaessa muita kuin harkinnanvaraisia päätöksiä. Jos päätös on perustunut näytön puuttumiseen, syytekynnys voi ylittyä uuden selvityksen nojalla. Jos jälkikäteen ilmenee, että päätös on perustunut saman aineiston virheelliseen arviointiin, asia voidaan saattaa ylemmän syyttäjän uudelleen harkittavaksi.

5.1 Yleistä

AIPA-järjestelmässä ei ole sellaista ratkaisulajia tai päätösperustetta, joka tuottaisi ilmoituksen asian käsittelyn päättymisestä ilman syyttäjän päätöstä. Tämän vuoksi asiassa tulee AIPAssa lähtökohtaisesti aina laatia syyttämättäjättämispäätös silloin, kun asian käsittely päättyy ilman syytteen nostamista.

Jos esimerkiksi asianomistajarikoksessa asianomistajan rangaistusvaatimus tai syyttämispyyntö puuttuu, asia ratkaistaan syyttämättäjättämispäätöksellä käyttäen perustetta Ei syyteoikeutta.

AIPAssa prosessuaalisen syyttämättäjättämispäätöksen perusteeksi voidaan valita Muu peruste, kun mikään muu peruste ei sovellu. Tätä perustetta voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa epäilty on kuollut.

Jos rikoksesta epäilty on alle 15-vuotias, asia tulee lähtökohtaisesti ratkaista ei rikos -perusteella.

5.2 Syytekohtien yhdistely

Syytekohtien yhdistelyä käytetään aidoissa lainkonkurrenssitilanteissa, esimerkiksi sellaisessa, jossa poliisi on kirjannut viisi eri petosta, mutta syyttäjä katsoo ne yhdeksi teoksi ja nostaa syytteen vain yhdestä törkeästä petoksesta.

6.1. Tiedoksi antaminen

Päätös syyttämättä jättämisestä on tehtävä ja annettava tiedoksi syyttämättä jätetylle ja asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että asianomistajalle jää riittävästi aikaa asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden käyttämiseen.

Jos syyttäjä on harkinnanvaraisesti päättänyt jättää syytteen nostamatta, syyttäjän on syyttämättä jätetyn vaatimuksesta saatettava ratkaisunsa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaatimus on toimitettava syyttäjälle kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona ROL 1 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu tiedoksianto tapahtui.

Päätösten lähettämisessä ja määräaikojen laskemisessa noudatetaan voimassa olevaa lakia sekä lähettämisestä kulloinkin voimassa olevia tarkempia menettelyohjeita.

Mikäli syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksiannossa on käytetty yleistiedoksiantoa, lasketaan määräajat sen menettelyn mukaisesti (katso VKS:2026:3).

Jos vaatimus toimitetaan syyttäjälle vasta määräajan jälkeen, ratkaisua ei ole syytä saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kun syyttäjän ratkaisu jättää syyte ajamatta on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi, syyttämättä jätetylle on viivytyksettä annettava tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä siitä, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Asia pannaan vireille normaalissa järjestyksessä, eli tavallisesti haastehakemuksella. Asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin osin rikosasiain oikeudenkäynnistä voimassa olevia säännöksiä. Oikeudenkäynnin kohteena ei ole syyllisyys vaan se, oliko syyttäjällä lainmukaiset perusteet tehdä harkinnanvarainen syyttämättäjättämispäätös (LaVM 5/2014 vp s.11). Syyttäjän tehtävä on osoittaa päätöksensä lainmukaiseksi.

6.2 Jakelu

Päätökseen merkitään, kenelle päätös on lähetetty tiedoksi. Päätös on tehtävä ja annettava tiedoksi syyttämättä jätetylle ja asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että asianomistajalle jää riittävästi aikaa ROL 1 luvun 14 §:ssä tarkoitetun syytteen valmisteluun ja nostamiseen. Tiedoksianto on toimitettava postitse tai noudattaen sitä, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Jos rikoksella on hyvin suuri määrä asianomistajia, tiedoksianto voidaan toimittaa yleistiedoksiantona noudattaen, mitä hallintolain 62 §:ssä säädetään. (Katso VKS:2026:3)

Päätös lähetetään lisäksi asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle ja asiassa mahdollisesti kuullulle valvontaviranomaiselle sekä niille muille, jotka ovat pyytäneet saada ratkaisun tietoonsa. Kun päätös lähetetään muulle kuin asianosaiselle, on huomioitava salassapitosäännökset.

Syyttäjän on huolehdittava myös päätösten asianmukaisesta käännättämisestä.

Tämänohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan valtakunnansyyttäjän toimiston virastopostiin (valtakunnansyyttaja.syyttaja(at)oikeus.fi).


Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto
Valtionsyyttäjä Elina Karvo


Liite_Malli_1

Liite_Malli_2

Liite_Malli_3

Liite_Malli_4

Liite_Malli_5

Liite_Malli_6